Lento lähti heti aamulla kello 7:30, Helsinki-Vantaalle pari tuntia aikaisemmin ja tekemään lähtöselvityksiä. Sen verran oli muuttunut, että kaikkien pitää nykyisin tehdä check-in itse ja matkatavarat vain jätetään palvelutiskille. Kenttä ei ole sen sijaan muuttunut yhtään, viimeiset tuliaiset mukaan ja lentoa odottamaan. Hugo nukkui kantorepussa ihan lähtöön saakka, nousussa nukahti taas uudestaan, mutta herätettiin poju syömään aamupalaa koneessa.
Välilaskun aikana ei mitään muuta ehditty tekemään kuin etsimään seuraava lähtöportti, Hugo ei enää repussa halunnut istua joten perässä sai sitten juosta jatkuvasti. Lento Frankfurtista Kuala Lumpuriin kesti 12 tuntia ja meni omasta mielestä ainakin oikein mallikkaasti, Hugo nukkuin päiväunet ihan normaalisti, nukahti taas lähtökiihdytyksen aikana ja heräsi syömään. Muuten aika menikin sitten leikkiessä muiden lasten kanssa ja loppulennosta sitten nukahti kun Suomessa alkoi yö olemaan, montaa tuntia tosin ei ehtinyt nukkua kun lähestymään Kuala Lumpuria. Jatkolento lähti 30min laskeutumisesta joten aika vauhdilla sai taas lähtöporttia etsiä. Perilla Jakartassa saatiin sitten tietää, että matkalaukut eivät olleet ehtineet mukaan ja jouduttiin niitä vielä muutama tunti odottaa, poistuttiin terminaalisat ulos syömään, takaisin pääseminen olikin sitten vaikea urakka kun piti taas mennä turvatarkastusken läpi ja selittää kaikille miksi oltiin tulossa takaisin, lopulta päästiin sitten jonkun parkkihallin kautta takaisin saapuvien puolelle ja matkalukut siellä odottivatkin. Jatkolento Semarangiin kesti vielä tunnin ja perillä ensimmäiset päivät menivätkin sitten ihan levätessä.
Hugo saatiin heti oikeaan unirytmiin vaikka aika pitkään aamulla nukkuikin. Ekat päivät meni ainakin itsellä kulttuurishokista kärsiessä ja varmaan Hugollakin kun oli aika arka liikkumaan missään ja halusi olla kokoajan sylissä, vieraat ihmiset saivat Hugon heti itkemään ja uni maistui vähän normaalia enemmän. Kulttuurishokki tuntuu aina tulevan vaikka tietääkin mitä odottaa, silti kodin mukavuuksia tuli nopeasti ikävä. Eniten harmitusta aiheutti kuumuus, itikat ja aamuiset rukouskutsut neljän aikaan aamuyöstä. Toisaalta taas käänteisesti kulttuurishokki on tullut monesti, kun on tullut Suomeen palattua.
Välilaskun aikana ei mitään muuta ehditty tekemään kuin etsimään seuraava lähtöportti, Hugo ei enää repussa halunnut istua joten perässä sai sitten juosta jatkuvasti. Lento Frankfurtista Kuala Lumpuriin kesti 12 tuntia ja meni omasta mielestä ainakin oikein mallikkaasti, Hugo nukkuin päiväunet ihan normaalisti, nukahti taas lähtökiihdytyksen aikana ja heräsi syömään. Muuten aika menikin sitten leikkiessä muiden lasten kanssa ja loppulennosta sitten nukahti kun Suomessa alkoi yö olemaan, montaa tuntia tosin ei ehtinyt nukkua kun lähestymään Kuala Lumpuria. Jatkolento lähti 30min laskeutumisesta joten aika vauhdilla sai taas lähtöporttia etsiä. Perilla Jakartassa saatiin sitten tietää, että matkalaukut eivät olleet ehtineet mukaan ja jouduttiin niitä vielä muutama tunti odottaa, poistuttiin terminaalisat ulos syömään, takaisin pääseminen olikin sitten vaikea urakka kun piti taas mennä turvatarkastusken läpi ja selittää kaikille miksi oltiin tulossa takaisin, lopulta päästiin sitten jonkun parkkihallin kautta takaisin saapuvien puolelle ja matkalukut siellä odottivatkin. Jatkolento Semarangiin kesti vielä tunnin ja perillä ensimmäiset päivät menivätkin sitten ihan levätessä.
Hugo saatiin heti oikeaan unirytmiin vaikka aika pitkään aamulla nukkuikin. Ekat päivät meni ainakin itsellä kulttuurishokista kärsiessä ja varmaan Hugollakin kun oli aika arka liikkumaan missään ja halusi olla kokoajan sylissä, vieraat ihmiset saivat Hugon heti itkemään ja uni maistui vähän normaalia enemmän. Kulttuurishokki tuntuu aina tulevan vaikka tietääkin mitä odottaa, silti kodin mukavuuksia tuli nopeasti ikävä. Eniten harmitusta aiheutti kuumuus, itikat ja aamuiset rukouskutsut neljän aikaan aamuyöstä. Toisaalta taas käänteisesti kulttuurishokki on tullut monesti, kun on tullut Suomeen palattua.
No comments:
Post a Comment